Perussuomalaiset Nuoret

bannerpsnuoret
Pääsivu > Ukraina ja Suomen tulevaisuuden vaihtoehdot

Ukraina ja Suomen tulevaisuuden vaihtoehdot

vesa-matti_saarakkala

Ukraina ajautui ongelmiin, kun se aloitti lähentymisen länsimaihin. Venäjän liittolaisen presidentti Janukovitshin syrjäyttämisen ja muun muassa EU:n Ukrainalle tarjoaman assosiaatiosopimuksen on arveltu olevan taustalla siinä, että Venäjä on lähtenyt tukemaan Ukrainan kapinallisia. Krim on jo liitetty Venäjään. Liitetäänkö Venäjään muita alueita, se jää nähtäväksi, mutta Krimin valtaus oli harkittu teko, ja tekosyynä liittämiselle oli alueen ihmisten oma tahto. Todennäköisempänä pidän kuitenkin sitä, että Venäjä haluaa luoda rajoilleen epävakauden kautta neutraalin vyöhykkeen eli se ei haluakaan vetää uusia rajoja ja suoranaisesti laajentua. Ennemminkin kyse on oman vaikutusvallan lisäämisestä ja naapuruston heikentämisestä, mutta tarvittaessa keinovalikoimassa on myös laajentuminen, ellei meno naapurustossa miellytä.

Tilanne on Suomen kannalta hankala. Osana EU:ta Suomella ei ole käytännössä mahdollisuutta irrottautua unionin Venäjälle asettamista talouspakotteista, etenkään, jos turvallisuuspoliittisen tilanteen voidaan ennustaa Euroopassa kehittyvän yhä huonompaan suuntaan. Kun porukkaan on lähdetty, siinä ollaan tai muuten kumarramme itään ja pyllistämme länteen. Samaan aikaan Venäjä haluaa mahdollisesti nähdä uuden suomettumisen ajan ja kaikin tavoin testaa, miten pitkälle nöyristelyssä suomalaiset ovat valmiita menemään. Ainakin Suomen Nato-jäsenyyden estäminen on Venäjän intresseissä, vaikka Nato ei muodostakaan mitään uhkaa Venäjälle. Venäjällä ajatellaan, että joku päivä se voi olla uhka, jos Venäjällä kansa nousisi kapinaan. Suomessakin Nato-jäsenyys on osalle mörkö, vaikka itse asiassa ennen toista maailmansotaa Suomi puolueettomana maana joutui hyökkäyksen kohteeksi eikä olisi ilman liittoutumista Saksan kanssa selvinnyt jatkosodasta, jos kohta aika ja tilanteet ovat aina omanlaisiaan. Neuvostoliiton kanssa meillä oli hyökkäämättömyyssopimus 1939. Liittoutuu Suomi tai ei, oma puolustus pitää olla kunnossa.

Venäjän vastapakotteista aiheutuu tällä hetkellä kielteisiä seuraamuksia, ja tätä kirjoittaessani ne painottuvat Suomessa raskaasti alkutuotantoomme muun muassa maidontuottajille ja meijeriteollisuuteen. Poliittinen riski, joka Venäjän viennissä mielestäni on aina ollut, on nyt realisoitunut. Toivottavasti tästä opitaan, että Venäjän varaan ei pidä Suomen tulevaisuuttaan rakentaa, vaikka se vieressä sijaitseekin ja sen kanssa pitää tulla toimeen. Ensimmäistä kertaa myös Suomen EU-jäsenyys näyttäytyy perusteltuna ratkaisuna ajatellen suomettumisriskiä, mutta 1994 olisi voitu valita myös Nato EU:n sijaan. Toisin kuin eurojäsenyydestä, EU-jäsenyydestä käytännössä päätti Suomen kansa, kansanäänestyksellä. Eurojäsenyys on virhe, joka pitäisi korjata. Kansanäänestys eurojäsenyydestä on koko ajan aiheellinen, ja välttämätön, mikäli euromaiden keskinäisiä vastuita lähdetään kasvattamaan esimerkiksi EKP:n mandaattia muuttamalla tai jos muutoin yhteisvastuu ja sääntely nykyisestä kasvavat.

EU ei ole viisumivapauskaavailuineen esiintynyt Venäjän tai venäläisten suuntaan vihamielisesti, päinvastoin. Näyttääkin siltä, että Venäjä ei halua kansalaistensa integroituvan länteen. Tätä alleviivaa myös Venäjän valtiojohdon linjaus, ettei maasta tule liberaalia, koska liberalismi johtaa sen mukaan ongelmiin ja heikkouden tilaan. Venäjällä uskotaan, että Eurooppa ajautuu entistä syvempään talouslamaan, mikä ei varsinkaan kauppasodan myötä olisi lainkaan poissuljettua, ja siksi Venäjä pystyy markkinoimaan kansalaisilleen omaa mallia, jonka suuntaan se uskoo Euroopan muidenkin maiden joutuvan taloudellisten leikkauslistojen ja maahanmuuton sekä elintasosairauksien aiheuttamien lieveilmiöiden perusteella ottamaan askelia. Päätavoite Venäjällä on pitää lännen näpit pysyvästi pois asioistaan ja sisäpolitiikastaan ja siinä tärkeää näyttää olevan se, että rajanaapureiden ei anneta liittoutua syvemmin länteen.

Venäjä on pinta-alaltaan niin suuri maa, että ehkä sitä ei koskaan kyetä hallitsemaan samanlaisilla demokraattisilla periaatteilla kuin länsimaita. Se tuskin valtiona länsimaistuu lähivuosikymmeninä. Länsimaistuminen edellyttäisi ihailua herättävää kukoistuskautta Länsi-Euroopassa eikä sitä ole näkyvissä. Kasvu on autoritaarisessa idässä. Talouspakotteillakaan ei siis tule ehkä olemaan ratkaisevaa vaikutusta – ainakaan toivottuun suuntaan. Venäjän maantieteellisestä laajuudesta johtuen sen kansalaistenkaan on mahdotonta kyetä kokoamaan voimiansa yhteen ja muuttamaan systeemiä. Vallanpitäjien on verrattain helppo hajota ja hallitse -periaatteella kontrolloida kehityskulkuja.

Mitä Suomen sitten tulisi tehdä turvallisuutensa ja tulevaisuutensa eteen? Kansantalous on saatava kuntoon, mikä edellyttää kilpailukykyä. Ratkaisut löytyvät rahapolitiikasta, eli valuuttamme arvosta suhteessa muihin valuuttoihin, työmarkkinapolitiikasta eli työehdoista sopimisesta ja yritysverotuksesta eli houkuttavuudesta investoida ja kyvystä työllistää. Joudumme myös palaamaan enemmän aitoa yhteisöllisyyttä korostavaan elämäntapaan, jossa julkinen sektori hyysää ja huolehtii vähemmän ja jossa yksityisiä työpaikkoja on tarjolla selvästi nykyistä enemmän ja työnteko on vastaavasti aina kannattavaa. Isänmaallisuus on nostettava arvoonsa, sillä liian varaukseton heittäytyminen globalisaation aalloille vaarantaa yhteiskuntamme perustan ja johtaa keskittämiseen.

Syö suomalaista, kuluta kotimaista! Siinä arkinen ohje ensi alkuun. Ökyrikkaat ja suurituloiset on myös laitettava kantamaan taloudellista vastuutaan nykyistä enemmän, jottei niin monen todellisuudentaju ja ymmärrys suomalaisesta arjesta katoa. Kasaantuva pääoma mahdollistaa henkilökohtaisesti turvatun elämän, mutta on vaarallista kansan kannalta, koska toiminnassa alkaa helposti korostua yhteiskunnallinen välinpitämättömyys ja oman edun tavoittelu. Johtotehtävissä olevien palkkoja olisi leikattava ainakin julkisella sektorilla ja valtion yhtiöissä. Turha byrokratiapöhö on kitkettävä.

Vesa-Matti Saarakkala
kansanedustaja (ps)

Kirjoitus julkaistaan Rahvas-lehden numerossa 3/2014