Perussuomalaiset Nuoret

bannerpsnuoret
Pääsivu > Euroopan omistaja

Euroopan omistaja

sampoterho3

Teksti: Simon Elo

Europarlamentaarikko. Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja. Aviomies. Maanpuolustuksen asiantuntija ja rauhanturvaaja evp. Nyrkkeilyintoilija.

Sampo Terho syntyi vuonna 1977 Helsingissä perheen vanhimpana lapsena. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi nuorempi veli ja nuorempi sisko. Terho on isän puolelta uusmaalaista porvarissukua, äidin vanhemmat taas olivat Karjalan evakkoja. Isän puolen sukunimi oli alun perin Lönnroos, joka muutettiin Terhoksi vuonna 1906 heti nimien suomalaistamisen ensimmäisessä aallossa.

Terho ei koe, että vanhempien maailmankuva olisi vaikuttanut häneen. Keskeisimmät aatteelliset vaikutteet tulivat isän puolen isoisältä Olavi Terholta, joka oli erittäin isänmaallinen mies ja Terhon henkinen esikuva monessa mielessä. Aate tavallaan hyppäsi sukupolven yli isoisästä Sampoon, joka kertoo arvostavansa maltillista ja perinteistä isänmaallisuutta. Niiden pohjalle rakentuu Terhon poliittinen maailmankuva.

Kirkkonummelainen penkkiurheilija

Terho oli vain parin vuoden ikäinen, kun perhe muutti Helsingistä muutaman kymmenen kilometrin päähän Kirkkonummelle, jossa hän asui yli 20 vuotta. Vaiheikkaan koulu-uran päätteeksi Terho valmistui ylioppilaaksi 1996 Porkkalan lukiosta.

Terhon mukaan ”vaiheikas koulu-ura” tarkoittaa hänelle innottomuutta opintoihin. Hän ei ollut häirikkö, mutta takarivin taavi, joka oli omissa ajatuksissaan. Terho on aina pitänyt fantasiakirjallisuudesta ja loi lapsuudessaan omaa fantasiamaailmaansa J. R. R. Tolkienin tuotannon innoittamana. Hän haaveili tosissaan kirjailijan urasta. Fantasiateos on yhä pöytälaatikossa valmiina odottamassa kiinnostunutta julkaisijaa. Ainakaan se ei olisi kuiva poliitikon katselmus tulevaisuuteen, vaan näkemys fiktiiviseen menneisyyteen.

Fantasiaeepoksen kirjoittaminen alkoi 16-vuotiaana lukion syyslomalla. Terho huomauttaa, että hän nousi alun perin politiikkaan nimenomaan kirjoittajana. Jos kirjoittaminen sujuikin, niin muuten opiskelu takkusi. ”Olin kotiläksyissä laiska, ja ruotsin opinnot eivät innostaneet lainkaan”, hän myöntää. Ensimmäisenä koulupäivänä lukion ruotsin opettaja kysyi luokalta, kenelle tämä on pakkoruotsia. Terho erehtyi viittaamaan yksin, kun kukaan muu ei uskaltanut. Kuulemma useimmat olivat hänen kanssaan samaa mieltä.

Vapaaehtoisuus on koulutuksessa Terholle hyvin myönteinen asia, ja sitä on lisätty hänen kouluaikojensa jälkeen. Pakolla opetetuista asioista hän ei muista juuri mitään, vaikka on tunnilla istunut. Terho toivoo, että vapaaehtoisuutta painotetaan niin paljon kuin mahdollista.

Terho on aktiivinen penkkiurheilija ja on innostunut erityisesti nyrkkeilystä. Hän on nyrkkeilytalli Caramelito Productionsin haastattelussa todennut, että ”todellisuudessa nyrkkeily on niitä viimeisiä asioita, joissa enää tänä päivänä on jotain järkeä”. Terho pitää suomalaisen nyrkkeilyn tunnettuuden nostajina edesmennyttä Tony Halmetta ja Terhon lapsuuden kotikaupungin Kirkkonummen ylpeyttä Amin Asikaista.

Pirkanmaan muistoja

Useiden nuorten tapaan Terho lähti kotipaikkakunnaltaan opiskelemaan vieraaseen kaupunkiin. Matka vei Uudeltamaalta läntisen Suomen kruununjalokiveen Tampereelle yliopistoon. Oppiaineeksi valikoitui Suomen historia, sillä historiasta hän oli saanut kiitettäviä koko koulu-uransa ajan.

Terho tosin harkitsi upseeriuraa, mutta ei päässyt Porin Prikaatissa palvellessaan reserviupseerikouluun vaan aliupseerikouluun. Siihen aikaan kadettikouluun eivät voineet hakea kuin reserviupseerit. Tapaus oli 18-vuotiaalle Sampo Terholle suunnaton vastoinkäyminen. Hänestä tuntui julmalta, kun nuoruuden suunnitelmat kaatuivat niin nopeasti. Täysi-ikäinen Terho sai äänestää ensimmäisen kerran 18-vuotiaana lukiolaisena EU-vaaleissa syksyllä 1996. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa hän paljastaa äänestäneensä kokoomuksen Kirsi Pihaa.

Tampereeseen liittyy yliopistovuosien myötä rakkaita nuoruuden muistoja. Terho kokee yhä Tampereella käydessään hyvää energiaa, josta tulee kuin itsestään paremmalle mielelle. Kaupungissa on edelleen opiskeluaikojen tuttuja, vaikka Terholle ei kaupungista töitä löytynyt. ”Tampereella on enemmän kylähenkeä kuin pääkaupunkiseudulla, sellaista me-henkeä. Sellaista mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa”, luonnehtii Terho. Eikä missään jääkiekko näyttele yhtä suurta roolia kuin Tampereella Ilveksen ja Tapparan kanssa.

Politiikka tuli mukaan elämään opiskeluaikoina. Terho liikkui yliopistolla kokoomuslaisten kanssa. Hän ei vuonna 1998 yksinkertaisesti tiennyt mitään perussuomalaisista, puolueesta, joka oli perustettu kolme vuotta aikaisemmin. Hän kuunteli tarkkaan kokoomuksen yliopistoväen ajatuksia, kun puoluetta esiteltiin, eikä vakuuttunut. Nuori Terho päätti, että ei koskaan liity kokoomukseen. Kypäräpappipuolueesta oli tullut arvoliberaalipuolue, joka eli EU-hurmoksen aikaa. Keskiössä eivät enää olleet koti, uskonto ja isänmaa.

Kodinhankinta eduskunnasta

Terho vietti kaksi vuotta poliittisesti kodittomana. Hänellä oli pari kaveria, jotka ajattelivat poliittisesti samoin. He huomasivat Timo Soinin, joka ei siihen aikaan ollut julkisuuden henkilö, vaan yhden pienpuolueen puheenjohtaja. Terho ei ollut koskaan kuullutkaan koko miehestä, mutta soitti Soinille ja pyysi tapaamista eduskuntaan.

Soini istui pari tuntia turisten Terhon ja hänen kaverustensa kanssa. Soinin tapaaminen teki Terhosta perussuomalaisen, vaikka hän ei vielä liittynyt puolueeseen. Opinnot veivät viisi vuotta, ja Sampo Terho valmistui lopulta filosofian maisteriksi vuonna 2003. Lopputyönsä hän teki eri puolueiden suhtautumisesta YYA-sopimuksen solmimiseen vuonna 1948.

Valmistumisen aikoihin Terho kirjoitti ensimmäisen mielipidekirjoituksensa Aamulehteen. Kirjoittaminen sujui kuin tanssi, joten kirjoituksia päätyi lukuisiin eri lehtiin. Terho myös valitsi poliittisen kotinsa – ainakin osittain. Hän oli ehdolla perussuomalaisten sitoutumattomana ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2003. Noin sata ääntä tuottaneen ehdokkuuden Terho kuittaa harjoitustyönä.

Perussuomalaisten jäseneksi Terho uskalsi liittyä vasta vuonna 2007.  Pelkona oli, että poliittisesta valinnasta aiheutuu ongelmia työnhaussa. Terho oli valmistumisen jälkeen ensimmäiseksi töissä Helsingissä puolustusministeriön hallintoyksikössä ja sai vain jatkuvia määräaikaisuuksia. Ei hän tosin elämänuraa virastosta etsinytkään. Hallintoyksikön tehtävä on vain ylläpitää muita yksiköitä eli hoitaa sisäisiä asioita. Terho oli varma siitä, että hän ei halua virkamieheksi loppuiäkseen.

Myöhemmin urallaan Terho sai tiukkaakin palautetta, että on virka-asemassaan ottanut kantaa politiikkaan. ”Viraston korkea esimies totesi jyrkkään sävyyn, että ei pidä siitä, kuinka kirjoitan poliittisista mielipiteistäni lehtiin”, muistelee Terho.

Terho oli ollut puolitoista vuotta puolustusministeriössä, kun eräänä päivänä puhelin soi. Hänelle tarjottiin kolmatta puolen vuoden pätkätyösuhdetta – tilaisuutta lähteä rauhanturvaajaksi Bosniaan. Nuorelle miehelle se tarkoitti seikkailua paremmalla palkalla. Terho oli rauhanturvaoperaation aikaan jo seurustelusuhteessa tulevan vaimonsa kanssa, mutta lomille pääsi sentään kuuden viikon välein. Terho ihmettelee sitä, että jatkuvasti puhutaan kehitysavun mielekkyydestä, mutta ei huomata, että rauhanturvaaminen on konkreettista apua. Rauhanturvaamisessa arvioidaan tulokset hyvin tarkkaan. ”Se ei vain katoa, jokainen askel mietitään hyvin tarkkaan, myös lähtö”, hän huomauttaa.

Varamies Brysseliin

Rauhanturvaamisen jälkeen Terho keskittyi Euroopan tulevaisuuden turvaamiseen. Perussuomalaiset olivat ottaneet merkittävän voiton 2008 kuntavaaleissa, ja kuhina 2009 eurovaalien ympärillä oli kova. Keskustelussa oli muun muassa Soinin sensaatiomainen lähtö eurovaaliehdokkaaksi ja Juha Mäki-Ketelän kansalaiskeräys Jussi Halla-ahon saamiseksi eurovaaliehdokkaaksi. Lopulta Halla-aho ei lähtenyt leikkiin mukaan.

Perussuomalaisten ehdokaslistalla oli kymmenen paikkaa normaalin kahdenkymmenen sijaan, sillä puolue teki teknisen vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa. Terho ei osaa sanoa, kuinka paljon ehdokashakemuksia oli, mutta hänen kohdallaan auttoivat hänen kirjoittamansa yli 50 lehtikirjoitusta ja kokemus eduskuntavaaliehdokkuudesta vuodelta 2003. Tosin julkisen perussuomalaisuuden jälkeen lehtijuttuja ei enää saanut läpi. ”Ei kiinnosta, ei mahdu”, sanoivat lehtiviisaat.

Vaalibudjetti oli eurovaaleihin vaatimaton 5 000 euroa, joka koostui puolueen antamasta 4 000 eurosta ja omasta tuhannen euron panostuksesta. Kampanja painottui pitkälti internetiin ja ruohonjuuritason työhön. ”Edullisin valintaan johtanut eurovaalikampanja koskaan”, Terho huudahtaa nauraen. Terho kiersi etelän isot kaupungit ja huomasi, että erityisesti Hommaforumilla virisi nettikannatusta. Suuria mediaesiintymisiä oli kaksi – Helsingin Sanomien haastattelu ja Ylen väittely, jossa Kimmo Kiljunen (sd) totesi ikimuistoisesti maahanmuuttopolitiikasta, että ”lentäväthän linnutkin vapaasti rajojen yli”.

Halla-aho ei ollut ehdolla, mutta eurovaaleissa hänen Terholle julkisesti antamansa tuki oli merkittävä apu. Halla-ahon tuki perustui Terhon aiempiin kirjoituksiin, jotka käsittelivät kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaa. ”Kirjoitukset olivat diplomaattisia ja varovaisia. Siihen aikaan maahanmuuttojärjestelmä oli virallisen tiedon mukaan täydellinen ja kaikki kritiikki oli rasismia. Jussi sitä kautta huomasi minut ja antoi tukensa vaaleissa. Se oli merkittävää kohtuullisen tuntemattomalle ehdokkaalle”, muistelee Terho.

Eurovaalit olivat perussuomalaisille suurmenestys. Puolue sai 9,8 prosentin kannatuksen, ja Timo Soini valittiin europarlamenttiin yli 100 000 äänellä. Toiseksi listalla nousi Terho 9 374 äänellä. Ennen vaalipäivää oli tiedossa, että Soini viihtyy europarlamentissa pari vuotta ja palaa Suomeen eduskuntavaaleissa. Niinpä varamies Terho odotti kiltisti vuoroaan Brysselin koneeseen.

Samana vuonna Terho valittiin Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän on jatkanut näihin päiviin asti. Hän on ollut aktiivinen keskustelija erityisesti kieliopintoihin liittyvissä kysymyksissä. Liitto on yhdessä Perussuomalaisten Nuorten, Kokoomusnuorten ja Vapaan kielivalinnan kanssa mukana pakkoruotsin lakkauttamista ajavassa kansalaisaloitteessa. Liitossa ihmetystä on herättänyt, että valtio ei tue yli satavuotiasta suomalaisuusjärjestöä lainkaan, vaikka esimerkiksi Folktinget saa satojatuhansia euroja.

Lihapatojen ääressä

Sampo Terho katsoo olevansa arvoiltaan perinteinen perussuomalainen, mutta korostaa ymmärtävänsä maailman ja yhteiskunnan muutostarpeen erityisesti talousasioissa. Hän on todennut, että on Soinista talouspoliittisesti oikealla. Helsingin Sanomien Kuukausiliite luonnehti Terhon edustavan ”puolueessa sitä siipeä, jota muissa puolueissa kavahdetaan ja kadehditaan: fiksuja ja koulutettuja”.

Perussuomalaisten vertaaminen muihin eurooppalaisiin EU-kriitikoihin on Terholle helppoa. Hänen mielestään lähimpänä vertailukohtana on Tanskan kansanpuolue, ja Britannian konservatiivipuolueen kanssa ollaan hyvissä väleissä. Britannian itsenäisyyspuolueen eli kavereiden kesken Ukipin EU-linja on Terhon mukaan tiukempi kuin perussuomalaisten linja.

Europarlamentissa on kaksi EU-kriittistä ryhmää, brittikonservatiivien johtama European Conservatives and Reformists (ECR) ja Europe of Freedom and Democracy (EFD). Muut ryhmät kannattavat enemmän tai vähemmän liittovaltiota. Perussuomalaiset kuuluu Ukipin kanssa EFD-ryhmään, mutta eurovaalien jälkeen kansalliset puolueet usein katsovat asemaansa europarlamentissa uudelleen. ”En kommentoi”, vastaa Terho kysymyksiin mahdollisesta siirtymisestä ECR-ryhmään.

Terhon näkemyksen mukaan seuraavien eurovaalien suurin kysymysmerkki on, kasvaako EU-kriittisyys Suomessa tarpeeksi. Kävi miten kävi, Terho uskoo, että Perussuomalaiset saa varmasti vaalivoiton brittien Ukipin tapaan.

Ukipin karismaattinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Nigel Farage ei ole jäänyt huomaamatta. ”Puhujana Farage on nero! Parlamentin paras puhuja monessa mielessä, jos sietää ja kestää räiskyvää tyyliä. Olen useasti ihaillut ja otan oppia”, myöntää Terho.

”Jos laiva ei käänny seuraavalla viisivuotiskaudella, itsenäisyys menetetään. Seuraavat eurovaalit ovat äärimmäisen tärkeät. Nuorten täytyy erityisesti ymmärtää, että nyt päätetään liittovaltiosta, jota vastaan on esitetty Soinin-Cameronin visio, joka on löyhä talous- ja vapaakauppa-alue. Muu säätäminen on jätettävä mahdollisimman vähälle”, visioi Terho. Hänen mukaansa Britannian pääministerin David Cameronin linja on hyvin lähellä perussuomalaisten näkemystä. ”Europarlamentissa pitää keskittyä 5–10 ydinaiheeseen. 99 prosenttia parlamentin äänestyksistä ei edistä suuria asioita, vaan meidät hukutetaan tarpeettomaan sääntelyyn”, kritisoi Terho.

Jos EU-kriittiset eivät saa riittävän suurta voittoa ja Cameronin uudistukset jäävät toteutumatta, niin Terhon mukaan Suomen on ryhdyttävä harkitsemaan eroa Euroopan unionista. ”Suomalaisilta saa päätökselle tuen, koska liittovaltio on nyt ylhäältä alaspäin johdettu. Tällä hetkellä vielä tartun Cameronin uudistuslinjaan”, painottaa Terho.

Terhon mukaan EU:sta voi teoriassa lähteä jäsenmaa yksin ja se on säädetty, joten eropäätös ei ole niin dramaattinen kuin ajatellaan, ja olemaan jäävät EU:n kylkiäissopimukset. ”Helpompi ja realistisempi visio on lähteä isojen maiden kanssa samaan aikaan, tuskin olemme ensimmäinen”, huomauttaa Terho.

Sampo Terho uskoo, että Timo Soini harkitsee vakavasti eurovaaliehdokkuutta loppumetreille asti. ”En osaa luetella ketä on tulossa, mutta kansanedustajia varmasti on tulossa paljon listalle. Nuorten ehdokkaiden rooli on tärkeä, ja listalla täytyy olla nuoria ehdokkaita, alle 30-vuotiaita vähintään muutama”, hän laskee. Terhon oma ehdokkuus on kiveen hakattu – upseerinura jäi, mutta tätä taistelua hän ei halua jättää mistään hinnasta.

Perheen tuki on ehdokkaalle tärkeää. Sampo Terhon pikkusisko on Kirkkonummen vihreiden puheenjohtaja ja valtuutettu. ”Olemme siskoni kanssa kuin eri maailmoista, vaikka ikäero on vain kolme vuotta. Nuorempina samassa talossa oli hyvin räiskivää perhe-elämää”, kertoo Terho. Sukujuhlissa vältetään puhumasta politiikkaa, mutta kannustusta tulee: ”Eurovaalien 2009 vaalivalvojaisissa sisko tuli Zetoriin onnittelemaan.”